Kesän ensimmäinen mökkireissu

Teimme tämän kesän ensimmäisen mökkiressun, samalla olimme ensimmäistä kertaa mökillä vauvan kanssa.

Olimme olleet mökillä edellisen kerran toukokuussa, silloin ei vielä kovin kesäistä ollut. Nyt oli niin ihanaa, kun oli oikeasti lämmintä, aurinko paistoi, laineet liplattivat ja metsässä tuoksui kesä. Tällä kertaa sattui aika kovasti tuulemaan, mutta se ei yhtään haitannut, sillä lämpömittari näytti +27 astetta. 

Sisällä hirsimökissä oli mukavan viileää, siellä minun oli hyvä lepäillä ja parannella sektiohaavaa. Vauva viihtyi mökillä ja nukkui siellä jopa paremmin kuin kotona. Me vietimme hänen kanssaan suurimman osan ajasta sisällä. Kävimme kyllä ulkona, mutta siellä oli vauvalle vähän liian kirkasta ja tuulista. 

Vaikka vietinkin suurimman  osan ajasta sisällä, niin pystyin ihastelemaan kauniita maisemia ikkunoista, oli ihana päästä pois kotoa. Olin kökkinyt siellä ihan tarpeeksi. Ulkona oli ihana aistia lämpöä ja ihastella luontoa. Näimme myös joutsenia! 

Tytöistä on aina hauskaa lähteä mökille, leikkiä vesileikkejä paljussa ja järvessä, leikkiä hiekkalaatikolla ja heitellä kiviä. Mökillä on erilaisia kirjoja mitä katsella ja leluja millä leikkiä, vaihtelu virkistää heitäkin. Pekka on niin ihana kun tykkää ulkona touhuta tyttöjen kanssa monenlaista, kun minä en vielä pysty. Lisäksi hän grillasi ja teki ruuat, hoiti kaikki muutkin mökkiaskareet, että minä sain levätä.  En päässyt vielä täysillä mökkeilystä nauttimaan, mutta reissu oli silti ihanaa vaihtelua kotoiluun. 

Vauvan kanssa oli helppoa olla mökillä, hän söi, nukkui ja ihmetteli. Hän nukkui mökillä jopa paremmin kuin kotona. Aika hauskaa! Varmaan siksi, kun mökillä on hiljaisempaa, viileämpää ja rauhallisempaa? Nukuimme kaikki yöllä ihan hyvät unet, vaikka vauva heräsi pari kertaa syömään. Nautimme grilliruuasta ja herkuttelimme jäätelöillä. Ihana kesä! Onneksi kesä on vasta aluillaan, ehdimme mökkeilemään vielä monta kertaa! Ai että. 

Pekan kesäloma lähenee loppuaan, enää muutama päivä jäljellä.  Onneksi ehdin toipumaan sen verran hyvin, että pääsimme käymään mökillä.

Kaksi viikkoa sitten saimme sinut syliimme

Kaksi viikkoa sitten saimme sinut syliimme, meidän ihana pieni poika.

Synnyit pikkuisena, mutta olet kasvanut hyvin. Painat nyt kahden viikon ikäisenä, ensimmäisen neuvolapäivän jälkeen 3050g. Pituutta on tullut pari senttiä ja olet nyt 50cm pitkä. Päänympäryskin on kasvanut ja se on nyt 36.5 cm.

Tällä kertaa menit isin kanssa kahdestaan neuvolaan. Mittausten lisäksi mm. meidän kuulumisia kyseltiin, miten äidin haava on lähtenyt parantumaan ja miten imetys sujuu. Saat sapuskaa osittaisimetyksellä, saat sekä rintamaitoa että korviketta. Rinnalla viihdyt n.10-20min, tarvittaessa saat myös lisämaitoa. Pullosta 20-50ml kerrallaan. Sait oman neuvolakortin, d-vitamiineja, kirjoja ja lorukortit. Kirjat olivatkin hauska yllätys! 

Viime viikosta on tapahtunut vähän muutoksia. Olet nyt päivän aikana enemmän hereillä, välillä myös enemmän itkettää, eikä uni välttämättä aina tule niin helposti. Sylissä on edelleen paras paikka. Yöunet ovat olleet suunnilleen samanlaisia, heräät syömään 2-4 tunnin välein, joskus olet yöllä vähän aikaa hereillä. Rinnalla saattaa tulla aluksi harmitusta, sinulla on hyvä imuote, mutta välillä tuntuu siltä, että sinulla ei olisi malttia, heh. Äiti ei ole kuitenkaan päättänyt luovuttaa. Tavoitteena on imettää ainakin puoli vuotta, pidempääkin jos se onnistuu. 

Raskausaikana viimeisessä ultrassa toukokuussa epäiltiin sinun toisen munuaisaltaan olevan toista isompi ja se lähenteli ylärajaarvoa. Tästä syystä kun synnyit asia haluttiin selvittää. Meillä oli muutama päivä sitten aika sairaalaan missä sinut ultrattiin. Kuten arvelimme, mitään hätää ei ole, tutkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa, onneksi.  

Olet ollut muutaman kerran kylvyssä, hauskaa! Olemme myös vähän enemmän ulkoilleet. Teimme kanssasi ensimmäisen mökkireissun. Mökillä oli ihanan viileää ja rauhallista. Äiti lepäili, sinä söit nukuit ja ihmettelit. Ulkona oli kirkasta ja tuuli tuntui sinusta jännältä. Me vietimme aikaa enemmän sisällä. Isi grillasi ja ulkoili siskojen kanssa, he leikkivät vesileikkejä paljussa. Nukuit mökillä hyvin, ehkä jopa paremmin kuin kotona, hih. 

Olet niin rakas ja ihana, niin pieni ja söpö. Meidän kulta, niin kuin siskot sanovat. On hauska seurata miten ihmeisssäsi katselet siskojen touhuja, miten he leikittävät sinua, miten tarkkaan kuuntelet ääniä, puhetta, lauluja ja loruja. Hienoa, että kasvat hyvin, vaikka vieläkin myös 50 koon vaatteet ovat sinulle reiluja, hih. Nyt on kummit pyydetty, ristiäispäivä päätetty ja pappi varattu, sitten saat virallisesti nimen. Etunimesi Leevi ole enää salaisuus. Lähimmäiset saivat tietää sen rakenneultran jälkeen, muut silloin kun synnyit. Meidän mielestämme se on kivoin nimi juuri sinulle, meidän rakas kesäkuinen ♡

Hempeää vaaleanpunaista lastenhuoneeseen

Tytöt olivat toivoneet huoneeseensa enemmän vaaleanpunaista. Teimme pienen budjetin ratkaisun ja ostimme heille uudet pussilakanat. Lisäksi lisäsin huoneen sisustukseen muutamia vaaleanpunaisia yksityiskohtia, kotoa jo löytyviä olemassa olevia juttuja, leluja, tyynyjä ja yksisarviskukkapannan. Minulle on tärkeää, että tytöt saavat halutessaan vaikuttaa lastenhuoneen ilmeeseen, onhan se heidän huone. 

Vaaleanpunaiset pussilakanasetit on tilattu H&M Home:sta. Lisäksi uutena juttuna huoneessa on ompelemani Marimekon Kukkameri tyynyliinat, ihana kesäinen kuosi. Minusta huoneessa vaaleanpunainen ja vihreä sopivat yllättävän hyvin yhteen, hih. 

Tykkään siitä, että lastenhuoneessa tyttöjen mielipide on otettu huomioon ja olen yrittänyt keksiä sinne juttuja mistä he pitäisivät. Hauskaa, että huoneen ilmettä pystyy helposti muuttamaan vaihtamalla välillä tekstiilejä ja esineitä. 

Pitkäaikaisia suosikkeja huoneessa on Kaverini juliste, Tellkiddo lelupussi, V:n kummeilta saatu puputaulu, Studio Bundis kissapehmo, Aarrekid pöllötyyny sekä Ikean eläinpehmot. Tykkään tosi paljon myös minun lapsuudenkodin piianpeilistä. Siellä on kiva säilyttää tyttöjen rusettiponnareita. Pitäähän tyttöjen huoneessa peili olla, hih.

Haluaisin ostaa tyttöjen huoneeseen jotain kauniita, näyttäviä ja hempeitä kukkaseinätarroja, mutta en tiedä miten ne tarttuvat meidän vanhaan ei välttämättä niin tasaiseen kiviseinään. 

Huoneessa ei todellakaan ole aina näin siistiä eikä tarvitsekaan olla. Meillä leikit saa näkyä. Minusta on kuitenkin hauska ottaa kuvia siististä stailatusta huoneesta. Kaaoksen keskellä on kiva katsoa näitä kuvia ja miettiä, että onpa meillä kaunis koti silloin kun on siistiä, heh.  

Miten sektiosta toipuminen on sujunut?

Sektiosta on kulunut n. 1.5 viikkoa. Miten toipuminen isosta leikkauksesta on sujunut?

Tämä kolmas sektio oli rankka kokemus, leikkaus oli ollut hankala ja pitkäkestoinen. Siihen nähden olen omasta mielestäni alkanut toipumaan ihan hyvin. 

Ensimmäiset viisi päivää olivat kamalia. Kipu oli tosi kovaa, liikkuminen, nouseminen, istuminen, kävely ja nukkuminen oli vaikeaa. Pääsin kuitenkin seuraavana päivänä leikkauksesta jalkeille. Sairaalassa sain säännöllisesti kipulääkettä ja särkylääkettä. Mielestäni tilanteeseen nähden pärjäsin hyvin, ehkä siksi kun Pekka oli niin paljon läsnä sairaalassa ja hoiti vauvaa, minulla oli tilaisuus toipua ja levätä. Tuntemukset eivät olleet uusia, vaan minulle jo kolmas kerta. Ehkä myös se vaikutti siihen, että kestin tilannetta hyvin.

Pekan mielestä olin virkeämpi ja sairaalassa aloin toipumaan paremmin kuin aiemmilla kerroilla. Jännää sinänsä, koska leikkaus oli tällä kertaa rajumpi. Vaikuttaako siihen kokemus vai tietyllä tapaa päättäväisyys vai onko nyt vain ollut hyvä tuuri? Kotiuduttuamme äitinikin sanoi, että vaikutan pirteältä, vaikka olin kipeä ja todella väsynyt. Koen, että asennoiduin leikkaukseen ja toipumiseen mahdollisimman hyvin ja positiivisella asenteella. Olimme sairaalassa reilut kolme päivää.

Kotona ensimmäiset pari-kolme päivää olivat pahimmat kivun suhteen, söin särkylääkettä 3xpäivässä viikon ajan. Sitten otin särkylääkettä vain tarvittaessa. Onneksi sain kuitenkin nukuttua kotona paljon paremmin kuin sairaalassa. Olo tuli päivä päivältä paremmaksi. Viikko vauvan syntymästä terkkari tuli kotikäynnille ja poisti prevena haavanhoitolaitteen ja hakaset. Teippien irrottaminen ja hakasten poisto vähän nipisti. 

Tällä kertaa haava on ollut rajumman näköinen ja turvonneempi kuin aiemmin. Ymmärsin myös, että leikkauksen haastavuuden takia arvesta ei jää välttämättä niin siistiä. Aika näyttää kuinka käy. Minulla on vatsasta lähtenyt ihoa tai siihen on tullut joku vähän isompi nirhauma. Se on myös haava-alueen lisäksi kipeä. Minulla on toisella puolella alavatsaa kova patti mitä säikähdin, mutta se johtuu kuulemma kudosvauriosta, koska leikkaus oli nii raju. Se paranee ajan kanssa, mutta se on kipeä ja ällön tuntuinen. Terveydenhoitaja sanoi, että haava kuulemma toiselta puolelta vähän repsottaa, mitä lie se sitten tarkoittaakaan. Ei kuulosta kovin hyvältä, vaikka se ei kuulemma ole haitallista, haava ei voi esim revetä. Minulla on selässä mustelma puudutteen laittamisesta ja selkä on kipeä, pistokohtaan särkee aina kun selkä on enemmän kaarella.

Minulla oli tytöistä todella siisti arpi. Siksi vähän jännittää miltä se nyt tulee näyttämään, kun minua on vähän varoiteltu, että nyt siitä ei välttämättä tule niin siistiä. Ajattelen kuitenkin, että mitä väliä miltä arpi näyttää, kun sitä ei kuitenkaan kukaan näe. Minulla haava on tehty bikinirajaan. Ja vaikka näkisikin, entä sitten? Kannan raskauksien ja synnytyksien mukana tulleita jälkiä ylpeinä ja kiitollisena. Olen niin onnellinen lapsistani, siitä että unelmani kolmesta lapsesta toteutui. Se on kaikista tärkeintä. Toivon vain, että arpi ei tule tulevaisuudessa olemaan hankala, ulkonäöllä ei ole niin väliä.

Minua on harmittanut se, kun maaliskuusta asti jouduin liitoskipujen takia kökkimään ja lepäilemään, kun en pystynyt kunnolla kävelemään. Nyt leikkauksen jälkeen sama meno on jatkunut, tietysti kivun ja olemuksen suhteen pahempana. Vaikka minulla on positiivinen asenne, niin monet itkut itkin, kun olisin halunnut tehdä asioita mitä en vielä pystynyt tekemään. Kuten: enemmän ulkoilemaan, menemään metsäretkelle, rannalle, vaunulenkille, kyläilemään, lasten kanssa Tykkimäkeen, mökille, piknikille... Onneksi vauva syntyi alkukesästä ja oloni paranee päivä päivältä, kyllä minäkin ehdin vielä kesästä nauttimaan. Tiedän myös, että hormoneilla on osuutta asiaan, siihen, että saattaa enemmän herkistyttää ja jotkut asiat harmittaa. 

Onneksi tässä kotona pärjään ihan hyvin, sillä Pekka palaa tämän viikon jälkeen lomalta takaisin töihin. Sitten ei olekaan enää samalla tavalla aikaa lepäilyyn ja toipumiseen. Kolmen lapsen kanssa ei varmasti tylsää tule ja kädet on täynnä töitä, heh. Pekka on ollut kyllä ihana, olen saanut toipua ja levätä niin paljon kuin tarve on vaatinut ja vähän enemmänkin. Tiedän, että pärjään. Nyt kolmannella kerralla on paljon itsevarmempi olo. Minua ei jännitä. Katsotaan myöhemmin miten minulla on yksin leikkauksen jälkeen kolmen lapsen kanssa sujunut. Voin siitä sitten kirjoitella omaa postausta, heh.

Viikon ikäinen vauva - Ensimmäiset päivät kotona

Viikko sitten saimme meidän ihanan pienen pojan syliimme. Tänään hän on jo viikon ikäinen rakas. Olemme olleet kotona 4.5 päivää. Kotona on ollut ihanaa, vaikka olemmekin Pekan kanssa aika väsyneitä. Isosiskot olivat kovasti odottaneet pikkuveljen tapaamista ja sitä, että pääsevät hoitamaan vauvaa. Ensi hetkistä lähtien tytöt ovat rakastaneet pikkuveljeään, halineet, silittäneet ja suukottaneet. Pitäneet sylissä, peitelleet unille, antaneet tuttia, auttaneet vaipan vaihdossa ja pullosyötöissä. He ovat jutelleet vauvalle ja laulaneet, näyttäneet kirjasta kuvia ja helisyttäneet helistimiä. Kutitelleet vauvan pieniä varpaita. Poitsu on ihmeissään katsellut isosiskojen touhuja, ottanut vastaan kaiken rakkauden ja huolenpidon. ♡

"No hei L, me ollaan ootettu sinua". "Kultaseni". "Meidän kulta". "Hei L me olemme sinun isosiskoja". "Niin pieni ja söpö". "Olet niin rakas". "Kato se näytti kieltä". "Miten pienet varpaat". "Söpö nenä". "Ihana pieni ja söpö" "Se hymyili meille". "Se tykkää meistä". +

Vauva on niin ihana pieni ja söpö. Ainakin tällä hetkellä hän vaikuttaa olevan tyytyväinen. Syö ja nukkuu, tuhisee ja ihmettelee. Ähisee silloin, kun nälkä kurnii masussa tai hän haluaa syliin, välillä ääntä lähtee myös vähän kovempaakin, heh. Vauva syö n.3 tunnin välein, joskus vähän useammin. Nyt ensimmäisinä kotipäivinä Pekka on syöttänyt vauvaa öisin, että minä olen saanut levätä rankan sairaalareissun jälkeen. Vauva viihtyy rinnalla yleensä 10-20 min ja saa lisämaitoa pullosta 20-40ml kerrallaan. Jos hän nukahtaa tissille tyytyväisenä, niin pulloa ei ole heti perään annettu. Mm. imetystilanteita välillä rauhoittaa pehmopupu mikä kohisee ja pitää samaa ääntä kuin vauva on kohdussa kuunnellut. Vauva tykkää nukkua kapaloituna, suloinen pieni burrito, hih. Toisin kuin sairaalassa, kotona hän nukkuu myös kehdossa, ei pelkästään sylissä ja lähellä. Välillä tutti on vähän aikaa suussa, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole yöunilla ollut.

Tosiaan meidän poitsu on aika paljon pienempi kuin isosiskonsa ovat olleet. Tytöt olivat syntyessään lähemmäs 4 kiloisia, kun taas poitsu painoi syntyessään alle 3 kiloa. Emme olleet varautuneet niin pieneen vauvaan, joten melkein kaikki vaatteet ovat hänelle isoja. Pekka ja tytöt kävivät ostamassa muutaman pienemmän 50 koon bodyn. Uskon kyllä että vauva kasvaa nopeasti. Niin yksilöllisiä ja omanlaisiaan jokaiset raskaudet ja vauvat. En koe, että olisin tällä kolmannella kerralla tehnyt mitään eritavalla, silti vauva syntyi melko pienenä. Jännää. 

Tänään terkkari tuli meille kotikäynnille. Hän ihasteli vauvaa ja ihmetteli miten pikkuisena vauva syntyi. Vauvaa vähän tutkittiin ja hänet punnittiin, vauva painaa nyt 2910g eli hän kasvaa hyvin ja on ohittanut syntymäpainonsa mikä oli 2798g. Minulta poistettiin prevena haavanhoitolaite ja hakaset. Teippien irrottaminen ja hakasten poisto vähän nipisti.  Sain ohjeet miten nyt jatkossa hoitaa haavaa. Terkkari kyseli kuulumisia ja juteltiin synnytyksestä. Minulla oli kyllä tosi kiva terkkari kenen kanssa oli helppo ja luonteva jutella. Hän hoiti minua kahden raskauden kohdalla. Saimme ajan vauvan ensimmäiseen neuvolakäyntiin mikä on ensi viikolla. 

Olemme kotona totutelleet elämään kolmen lapsen kanssa. Nyt tietysti on vähän rankkaa, koska minä vielä toivun leikkauksesta ja olemme väsyneitä ennen kuin taas kunnolla totumme yöheräämisiin. Onneksi nyt vauva on yöllä herännyt vain syömään ja jatkanut siitä unia, jos ei heti niin melko pian kuitenkin. Liikkuminen on vielä hankalaa ja kipeää tekee, pärjään kyllä särkylääkkeillä. Ainakin toistaiseksi vauva on ollut tyytyväinen ja itkenyt vähän, joten nämä päivät ovat olleet myös ihania ja täynnä rakkautta. On ollut ihana seurata miten innoissaan tytöt ovat vauvasta ja haluavat olla hänen lähellään. 

Vielä toistaiseksi meillä on ollut suht leppoisaakin kun Pekalla ja H:llä on kesäloma. Ei ole mitään jokapäiväisiä pakollisia menoja tai aikatauluja. Myös se vaikuttaa, kun tässä vaiheessa vauva nukkuu vielä suurimman osan päivästä. Olemme katselleet elokuvia ja Peppi Pitkätossua, Remontilla rahoiksi ja Master Chef Australiaa. Olemme vähän myös herkutelleet. Olemme nukkuneet päikäreitä ja minä olen muutenkin paljon köllötellyt. Olemme pelanneet lautapelejä, tytöt ovat myös piirrelleet ja leikkineet. Pekka on ulkoilut tyttöjen ja vähän vauvankin kanssa. Minäkin olen käväissyt pari kertaa omalla pihalla, ihanaa kun kesä on tullut. Hauskaa, että vauva viihtyy myös vaunuissa. 

Odotan sitä päivää, kun jokapäiväinen kipu helpottaa, pystyn taas normaalisti toimimaan, kunnolla kävelemään, istumaan ja nousemaan. Nauttimaan kesästä, että pääsen mökille. Jaksan nähdä enemmän ihmisiä ja ottaa enemmän kuvia. Odotan, että ruokahalu palaa ja pystyn syömään normaaleja ruoka-annoksia. Tiedän sen, että kun kipu kaikkoaa niin pärjään hyvin kolmen lapsen äitinä, vaikka varmasti tulen olemaan väsynyt. Luotan siihen. Onneksi minulla on ihana mies joka tekee kaikkensa sen eteen, että minulla on mahdollisuus toipua ison leikkauksen jälkeen mahdollisimman hyvin. Vauva ajoitti itsensä kyllä hyvään aikaan. Ehdimme totutella vauva-arkeen ennen esikoisen koulun aloitusta, vauvan tulo ei myöskään vaikuttanut eskariin, sillä vauva syntyi samana päivänä kun H:llä alkoi kesäloma. Hauskaa!

Olen niin onnellinen ja kiitollinen ihanasta perheestäni. Se herkistyttää, kun mietin, että unelmamme kolmesta lapsesta toteutui. En voisi olla onnellisempi. Kaikki kokemani raskaudet ovat päättyneet onnellisesti siihen, että olemme saaneet vauvat syliimme. Vanhempana mikään ei ole varmaa, mutta teen aina kaikkeni sen eteen, että lapsillamme on hyvä, turvallinen ja onnellinen lapsuus. Rakastavat vanhemmat, jotka ovat aina heidän tukenaan. Ihanaa, että tulit osaksi perhettämme rakas L, olimme odottaneet sinua ♡

Meidän rakas pieni poika on täällä - Synnytyskertomus omin sanoin

Sektioon valmistautuminen kotona

Edellisenä päivänä ennen sektiota piti käydä terveyskeskuksessa verikokeissa. Jännitän tilannetta aina ja tottakai tällä kertaa jännitys lisääntyi kun pistävän hoitajan täytyi kysellä kaikkea toiselta hoitajalta. Onneksi kuitenkin minulla on suonet hyvin pinnassa, hän pisti hyvin eikä se sattunut. Verta otettiin 4 putkiloa mikä teki minulle huonon olon, mutta siitäkin selvittiin. Illalla täytyi juoda kirkasta sitruunan makuista ällönmakeaa hiilihydraattijuomaa minkä on tarkoitus neutralisoida vatsaa. Juomaa täytyi juoda melkein litra, se haisi saippualta, maistui pahalta ja rakenne oli ällö. Kaksi purkkia meni ihan ok, kolmas purkki meni oksennuskurkussa ja valitettavasti en kyennyt juomaan neljättä purkkia. Ajattelin että pienempi paha se, että jätin sen juomatta kuin, että olisin oksentanut aiemmin juomani litkut. Klo 24 jälkeen ei saanut enää syödä eikä juoda. 

Leikkauspäivän aamuna herätyskello soi 4.40. Kuten arvata saattaa tämä jännittäjä nukkui aika huonosti yöllä, vain vähän torkkuen. Varasin aikaa hyvin, että ehdin juomaan kaksi purkkia sitä kamalaa hiilihydraattilitkua ennen klo. 6, niin kuin ohjeissa luki. Tälläkin kertaa sain hyvin juotua kaksi purkkia sitä juomaa, vaikka ällötti, kolmas olisi ollut vaikea juoda, joten onneksi kaksi 200ml purkkia riitti. Jollekin toiselle näiden nesteiden juominen olisi varmaan ollut helppo homma, mutta valitettavasti ei minulle. Kävin suihkussa, Pekka heräsi ja äitini tuli meille hoitamaan tyttöjä, sitten olikin aika lähteä kuuden maissa ajelemaan 50km matka sairaalalle minne meidän piti saapua seitsemäksi.

Sektioon valmistautuminen sairaalassa

Saavuimme sairaalalle sovitusti 7.00. Ilmoittauduttiin ja odoteltiin, huomasin että jännitys kasvoi. Meidät tultiin hakemaan odotteluhuoneeseen. Puin leikkauskaavun. Menin käyrälle, lukemat näytti 145-150, samoja lukuja kuin neuvolassakin. Minulle yritettiin laittaa kanyyli kolmeen kertaan, sekä hoitajien että lääkärin toimesta, mutta suonet olivat piilossa. Sovittiin, että anestesialääkärit laittavat kanyylin leikkaussalissa. Leikkaava lääkäri varmisti vauvan asennon, sillä meidän kesäkuinen mahtui pyörimään kohdussa loppuun asti. Hän oli siellä nyt pää alaspäin. En päässyt  kahdeksalta leikkaussaliin, kun sinne päätyi silloin joku kiireellisempi tapaus. Jouduimme odotella omaa vuoroamme. Yritin käyttää odotteluajan hyödyksi ja lepäilin. Sitten minulle tultiin laittamaan tukisukat ja katetri joskus 9-9:30 aikoihin, sen jälkeen minua tultiin hakemaan leikkaussaliin, join esilääkkeen. 

Leikkaussalissa

Leikkaussalissa aluksi valmisteltiin. Makasin pöydällä. Anestesialääkärit saivat onneksi heti ja helposti laitettua minulle kanyylit, varmuuden vuoksi molempiin käsiin. Minuun kiinnitettiin piuhat, anturit, verenpainemittari ja happiviikset. Minut autettiin istuma-asentoon selkäpuudutuksen laittoa varten. Otin tyynyn halausasentoon, minun täytyi istua mahdollisimman sykkyrällä, selkä kaarella. Puudute saatiin lopulta hyvin laitettua ja minut autettiin takaisin makuuasentoon. Anestesialääkäri alkoi hetken päästä kysellä ja tunnustella vaikuttaako puudute. Kun puudute alkoi vaikuttaa eteeni vedettiin verho. Nyt alkoi tapahtua! 

Leikkaus ei missään vaiheessa sattunut. Vatsassa tuntui välillä muljuamista, heiluttamista ja painamista. Se oli jännän tuntuista kun kiinnikkeitä napsittiin. Ymmärsin melko pian, että kiinnikkeitä on aika paljon. Hoitaja selitti minulle, että vauvalle tehdään tilaa. Viimein kuulin vauvan rääkäisyt 10:44, hän on täällä. Vauva nostettiin eteeni ja sain hetken ihastella häntä, voi että miten pieneltä ja suloiselta hän näytti. Koska Pekka ei päässyt leikkaussaliin koronarajoitusten takia, tästä ihanasta hetkestä emme saaneet kuvaa, se harmitti.

Vauva vietiin isin luokse. Minua alettiin kursimaan kasaan. Mielestäni tämä vaihe oli aika paljon ikävemmän tuntuinen kuin leikkausvaihe. Välillä vatsaa heiluteltiin, painettiin, nyittiin ja muljutettiin rajun tuntuisesti. Se ei kuitenkaan sattunut, tuntui ällöttävältä vain. Oloni pysyi kuitenkin koko ajan hyvänä, kun kuulemma moni tulee tästä vaiheessa huonovointiseksi. Oli helpottavaa kuulla hoitajalta aina väliaikatietoja, että kaikki sujuu hyvin, verenpainelukemat oli ihan ok koko leikkauksen ajan, hemoglobiini oli hyvä ja menetin verta vain vähän. Ehkä siksi oloni pysyi jännitystä lukuunottamatta hyvänä sektion aikana. Lopuksi kohtuani paineltiin mikä tuntui ikävältä, sain vähän kipulääkettä ja minua putsailtiin.

Jännitin leikkausta todella paljon. Onneksi en tiennyt etukäteen, miten rankka ja pitkäkestoinen siitä tulee. Sain pidettyä pelon kurissa mistä olen todella ylpeä, totaalista paniikkia ei päässyt syntymään ja muistin koko ajan hengittää tasaisesti. Siitä oli minulle paljon apua kun sain kuulokkeista kuunnella musiikkia. En olisi varmaan selvinnyt näin hyvin ilman kannustavia hoitajia ja lääkäreitä. Pelkoni huomioitiin, minua tsempattiin ja tuettiin. Minulta myös säännöllisesti kyseltiin miten voin ja onko minulla kaikki hyvin. Koko leikkauksen ajan oloni oli turvallinen. Kun ns. kriittisin vaihe oli ohi minulle myös juteltiin, sain ajatuksiani pois siitä mitä minulle tehtiin. Koen että sain leikkaussalissa parasta mahdollista hoitoa ja olen siitä todella kiitollinen, kerroin sen myös heille ennen heräämöön lähtöä. Kaikki siinä huoneessa ansaitsivat erityiskiitokset. Kokemus oli rankka, mutta leikkaussalin henkilökunta teki kaikkensa sen eteen, että meitä hoidetaan hyvin. Siksi fiilis leikkauksesta on hyvä, vaikka se ei ollut helpoimmasta päästä, yli 2 tuntia on pitkä aika maata leikkauspöydällä. Selvisin siitä kuitenkin hienosti ja saimme virkeän ja hyvinvoivan vauvan. Kaikki sujui hyvin. 

Heräämössä

Noin klo 12 siirryin leikkaussalista heräämöön kahdeksi tunniksi odottelemaan virkoamista ja että jalkoihin palaa kunnolla tunto. Sain kipulääkkeitä ja verenpainettani säännöllisesti mitattiin. Sain sinisen lappusen missä luki tietoja vauvasta. Onneksi tällä kertaa minulla oli heräämössä puhelin, niin aika ei käynyt niin pitkäksi. Viestittelin Pekan kanssa, sain häneltä kuvia ja videota poitsusta. Päivitin tässä vaiheessa tilannetta äidilleni ja parhaalle ystävälleni, sillä tiesin miten kovasti he olivat jännittäneet leikkausta ja vointiani puolestani. Vihdoinkin tuli aika siirtyä osastolle n. klo 14!

Osastolla

Minut kuljetettiin heräämöstä osastolle. Juttelin siinä samalla hoitajan kanssa. En muista ihan kaikkea, mutta ainakin kuulin sen että Pekka ja vauva odottavat minua osastolla. Puhuttiin myös vauvan ottamista rinnalle, kerroin että haluan imettää rintakumin kanssa ja tarkoitus on olla osittaisimettäjä. Että ei stressiä imettämisestä, koska en tiennyt miten se kipujen kanssa onnistuu.

Ensimmäiset imetyskerrat sattuivat vatsaan, koska en heti sektion jälkeen päässyt hyvään imetysasentoon. Illalla imetys onnistui vähän paremmin. Vauvalla on hyvä ja napakka imuote, mutta ei jaksa olla rinnalla välttämättä kovin kauaa. Hän sai 20ml lisämaitoa yleensä tissittelyn jälkeen. Vauva on tyytyväinen, ihana ja söpö pieni tuhisija. Niin sylivauva, hän on tyytyväinen kainalossa, sylissä tai vieressä, mutta ei yksin "koppanassa" ainakaan kovin kauaa, heh. Niin rakas ja suloinen. ♡

Olimme sairaalassa 3.5 päivää. Tilanteeseen nähden olen alkanut toipumaan hyvin. Kipeää tekee, mutta onneksi toisena päivänä pääsin jalkeille ja katetri poistettiin. Oli ihanaa päästä suihkuun, kiva, että Pekka auttoi ja tuki minua. Minä en sairaalassa pystynyt nukkumaan kunnolla, koska olin leikkauksen jälkeen niin kipeä enkä osaa nukkua selälleen. Ensimmäisenä yönä vauva oli koko yön hoitajien kanssa. Toisena ja kolmantena osan yöstä 04-08. Väsymys oli kamalaa, onneksi Pekka oli joka päivä meidän kanssa sairaalassa, aamusta iltaan vierailuaikoina, sain päivisin vähän läpeäiltyä ja toivuttua. Toivoin pikaista kotiutumista, koska tiesin, että kotona yöt ovat helpompia, kun Pekka on minua auttamassa ja pystyy myös hoitamaan vauvaa. Haluan vielä mainita, että saimme myös osastolla hyvää hoitoa, minulle sattui ihania hoitajia.

En voi liikaa korostaa sitä miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että Pekka vietti meidän kanssa aikaa sairaalassa niin paljon kun pystyi, auttoi minua, hoiti vauvaa ja oli seurana. Tiedän, että vauvan syntymä ja ensimmäiset päivät olivat merkityksellisiä myös Pekalle. Leikkauksen jälkeen olisi ollut paljon vaikeampaa selvitä yksin. Sairaalaan ei saanut tulla kukaan muu vierailemaan kuin tukihenkilö, joka meidän kohdalla oli tietenkin vauvan isi, minun puoliso, hani, tuki ja turva. Sen, että Pekka pystyi olemaan niin paljon läsnä sairaalassa mahdollisti meidän ihanat läheiset ketkä hoitivat tyttöjä, iso kiitos. Minulla oli kauhea ikävä tyttöjä, mutta tilannetta helpotti se kun tiesin, että heillä on pe-ma kivaa tekemistä mummin ja ukin, mamman ja papan, sekä S-kummin kanssa. 

Kotiutuminen

Aika hauskaa, että kotiuduimme sairaalasta samana päivänä kun oli vauvan laskettu aika, maanantaina 7.6. Sairaalassa kaikki sujui hyvin, joten mitään esteitä meidän kotiuttamiselle ei ollut. Oli ihana päästä kotiin, kotona kaikki on helpompaa eikä olo tunnu niin sairaalta, vaikka kipeää tekeekin. Tiesin miten innoissaan tytöt olivat pikkuveikkaa odottaneet, oli ihana nähdä se rakkaus, riemu ja ihastus kun he ensimmäistä kertaa kohtasivat. Olen niin onnellinen ja kiitollinen meidän ihanasta perheestä, siitä että saamme olla yhdessä. Koti on maailman paras paikka. ♡

Raskauden viimeinen kolmannes

Viimeinen kolmannes alkoi, samoin kevät!Tämän kolmannen raskauden viimeinen kolmannes alkoi maaliskuun alussa. Rv28 --> Kevät tekee tuloaan ja saa olla masun kanssa aika tarkkana ettei liukastu, tie on paikoitellen sula, paikoitellen tosi liukas, jäinen ja luminen. Olen helpottunut, että kevät tulee, sillä toppatakki ei ole mahtunut päälleni enää helmikuun puolen välin jälkeen. Onneksi toinen oversize mallinen talvitakki mahtuu, koska maaliskuussa on vielä kylmiä kelejä. Ulkohousujen vetoketju ei ole pitkään aikaan mahtunut kiinni, ne pysyy jalassa henkseleiden avulla.

Raskaus tyhmentää, ainakin minua

Olen huomannut, että raskaus on oikeasti tyhmentänyt minua, välillä käyn aika hitaalla. En muista asioita niin kuin ennen enkä välillä ymmärrä kaikkea, vaikka asia minulle selitettäisiin. Pekka naureskelee höpsöydelleni. Ystäväni sanoi leikillään, että  parasta olisi, että vauvasta tulee tosi fiksu, kun raskaus tekee minut näin höppänäksi, suorastaan tyhmäksi. Haha. 

Vauva potkii paljon 

Vauva potkii paljon, myllää ja muljuaa masussa, on helpottavaa tuntea vauvan liikkeitä pitkin päivää ja yölläkin. Vaikka masu alkaa olla jo aika muhkea ja vauva liikkuu paljon, niin ainakin toistaiseksi saan kuitenkin nukuttua. Saatan herätä yöllä, mutta nukahdan nopeasti uudestaan. Joskus nukkumaan käydessä unta saa odottaa vähän kauemmin, jos vauvalla on juuri silloin paha melskaus menossa ja minun täytyy vaihtaa asentoa useamman kerran, heh. Lähiaikoina olen alkanut näkemään enemmän unia, usein niissä tapahtuu paljon ja ne voivat olla melko sekavia ja epämukaviakin, usein kuitenkin vähän hupsuja missä ei ole kauheasti järkeä.

11.3.2021 Neuvolapäivä - Rv 28+3

Menin neuvolaan hyvillä mielin, kun olimme viikkoa aiemmin käyneet 3D/4D-ultrassa kurkkimassa meidän pientä kesäkuista, hänellä oli silloin kaikki hyvin, niin nytkin. Myös minulla menee ihan mukavasti vaikka välillä kolotteleekin, kiinnikkeet aiheuttavat välillä kipua vatsassa, väsyttää ja ällöttää/närästää. Se, että tunnen päivittäin paljon vauvan liikkeitä on hyvä asia ja merkki siitä, että pikkuinen on voimissaan masussa. Kerroin meidän kuulumisia, pissanäyte oli puhdas, verenpainelukemat hyviä. Hemogobiini oli alhainen, joten joudun aloittamaan rautakuurin. Menin pöydälle ja vauvan sykettä kuunneltiin, se vaihteli 140-150 välillä. Terkkari mittasi kohtua, etsi kohdun reunoja ja silloin alavatsaani vähän sattui, myös häpyliitos tuntui kipeältä. Minulla on tähän mennessä tullut painoa koko raskauden aikana 5-6g. Kuulemma paino on noussut ihan maltillisesti. Seuraava neuvolapäivä on huhtikuussa, ellei tule aihetta mennä aikaisemmin. Pidetään peukkuja, että myös loppuraskaus sujuu hyvin ♡

Korona-ajan vauvajuhlat!

11.3.2021 Äitini yllätti minut pienillä ihanilla korona-ajan vauvajuhlilla. Paikalla oli perheen lisäksi paras ystäväni. Sain lahjaksi mielettömän upeat vaippakakut. Olen niin onnellinen ja kiitollinen,  että pääsin kokemaan omat vauvajuhlat. Täältä pääset lukemaan lisää perheeni+parhaan ystäväni keskeisistä ihanista minivauvajuhlista. 

Rv 30 - Nyt kolottaa!

Olen huomannut, että vähän enemmän kun teen jotain selkä kipeytyy, kiinnikkeet vatsassa aiheuttaa kipua, myös liitoskipuja tuntuu. Olen yllättynyt siitä miten kipeäksi tämä raskaus välillä tekee minut. Tätä ei ole tapahtunut aiempien raskauksien kohdalla. Onneksi äitini välillä kuljettaa esikoista eskariin ja myös useamman kerran viikossa Pekka pääsee kuskaamaan. Minun ei onneksi joka päivä tarvitse tuskaisena kipeän masun kanssa lyllertää tuolla edes takaisin samalla työntäen taaperoa rattaissa. Olen todella kiitollinen saamastani avusta. Vaikka kolottelu välillä harmittaa, niin silti iloitsen raskaudesta ja sen tuomista ihanista jutuista. On mielenkiintoista seurata vatsan muljuamista, näkyviä liikkeitä. Tuntea, että siellä hän on, meidän rakas pieni poika ♡

Unia raskaudesta/synnytyksestä 

Meidän "masuvauvan" laskettu aika on 7.6 ja sektio tapahtuu oletettavasti touko-kesäkuun taitteessa, tarkkaa päivää emme tässä vaiheessa vielä tiedä. Rv 29+6 näin unta että hän syntyi 24.5 ja painoi 4kg 100g. Minulla oli muistinmenetys, kotiuduimme unessa 26.5 ja kotona soitin äidilleni, että vauva on syntynyt pari päivää aiemmin. Totesin, että muistan vain kun minua vietiin leikkaussaliin ja nyt kotiutusmispäivän. Epäilin, että sain sairaalassa niin vahvoja lääkkeitä, että siksi en muista kunnolla parin päivän tapahtumia. Haha. Nähtäväksi jää milloin hän syntyy ja paljonko hän silloin painaa, jännää! Toivottavasti muistini silloin pelaa, heh.

Rv 30+0 näin unta, että olin sairaalassa aika paniikissa ja pelkäsin sektiota.Tärisin enkä olisi halunnut mennä leikkaussaliin. Ennen leikkausta minun piti ottaa esilääkkeenä särkylääketabletteja mikä juuttui kurkkuuni, sitten heräsin. Vaikka leikkaus tulee olemaan kohdallani jo kolmas ja haluan luottaa siihen, että sekin sujuu hyvin, silti minua pelottaa. Minua jännittää, kun koronatilanteen takia Pekka ei tule tällä kertaa pääsemään tuekseni leikkaussaliin, kun vauvamme syntyy. Minusta se on väärin ja tuntuu epäreilulta. 

Rv 36+4 näin unta, että seisoin edesmenneiden isovanhempieni keittiössä ja minusta valahti lapsivedet lattialle. Menin paniikkiin ja kaivoin puhelimen esiin enkä löytänyt mistään äitiyspoliklinikan numeroa. Hoputin äitiäni ja isovanhempiani viemään minut sairaalaan, mutta jostain syystä jouduin odottelemaan lähtöä aika kauan. Uni päättyi, kun istuimme autoon ja olimme vähän matkaa ajaneet, muistan miettineeni ehdinkö sairaalaan ajoissa. 

Rv 36+5 näin unta, että tulin sairaalaan sovitusti sektiota varten. Sairaala oli niin täynnä potilaita, että he eivät mahtuneet huoneisiin vaan makasivat sängyissä käytävillä. Joka paikassa oli kaaos ja tunnelma oli ahdistava. Kaksi hoitajaa ehdottivat minulle että tulisin synnyttämään joskus toiste. En suostunut, sillä tulen synnyttämään rv 39+, en unessa uskaltanut enää pitkittää leikkausajankohtaa. Tämä uni kuvaa aika hyvin minun päänsisäisiä ajatuksia. Sektio pelottaa minua, vaikka se tulee olemaan kohdallani jo kolmas. Pelkään myös sitä jos synnytys jostain syystä käynnistyisikin spontaanisti, vaikka sitä pidetään kohdallani epätodennäköisenä. 

Rv 37+3 näin yöllä useamman unen liittyen vauvaan. Ensin näin unta missä mietittiin, että apua mitä jos vauva olisikin tyttö ja vain luulemme hänen olevan poika. Se oli tosi outoa ja olisimme kyllä tosi yllättyneitä, jos useammassa ultrassa sukupuolta olisi tulkittu väärin. Kaikki vaatteet ja hankinnat on tietyllä tapaa mietitty pojalle ja olemme läheisten kesken kutsuneet häntä nimellä rakenneultran jälkeen. heh. Toinen uni oli sellainen kun "masuvauva" oli syntynyt. Pidin häntä sylissä, silitin hoivasin ja suukotin. Vauvan tuoksu oli ihana, tukka ja pieni pää tuntuivat niin pehmeiltä. Tytöt tutustuivat häneen, katselivat ja silittelivät vauvaa. Voi miten ihanalta ja aidolta tämä uni tuntui.  Ei enää kauaa niin saamme poitsun syliimme ♡

Olen saattanut raskauden aikana nähdä muitakin unia vauvasta, mutta ne eivät ole jääneet niin elävästi mieleen kuin nämä unet. Se mikä on aika hauskaa ja jännää, että myös ystäväni on nähnyt useamman unen meidän "masuvauvasta". 

31.3.2021 Äitiyspakkaus saapui rv 30+2 

Se, että saimmekin jo maaliskuussa uuden eli 2021 äitiyspakkauksen oli ihana yllätys! Olemme pakkaukseen todella tyytyväisiä, pääset lukemaan siitä lisää täältä.

8.4.2021 Neuvolapäivä rv 31+3

Kävin neuvolassa rutiinitarkastuksessa Pekan kanssa. Kaikki on hyvin vauvalla sekä minulla. Pissanäyte puhdas, verenpaine ja hemogloliini lukemat hyviä, raudan syömisestä on ollut apua. Vauvan syke saatiin hyvin kuulumaan, aluksi se näytti 130 mikä on paljon pienempi lukema kuin aiemmin, mutta toiselta puolelta kuunneltuna saatiin lukema 145-150 väliltä, eli samaa luokkaa kuin yleensä neuvolassa.  Kohtu on kuulemma sopivan kokoinen viikkoihin nähden ja terkkarin mielestä vauva on masussa pääalaspäin. Olin ihmeissäni, kun edellisestä käynnistä painoni ei ollut noussut ollenkaan, vaaka näytti 200g vähemmän kuin edellisellä kerralla. Painoa on tähän mennessä tullut koko raskauden ajalta 5-6kg. Toisaalta, kun ällötys on lisääntynyt/palannut ja närästää enemmän/herkemmin nyt loppua kohden, niin annoskoot on pieniä eikä herkuttelu niin isosti maistu. Olin siksi niin yllättynyt siitä että paino ei ollut noussut, kun kuukauden aikana tuli liikuttua todella vähän, koska kävelykin aiheuttaa voimakasta kipua liitoskipujen takia. Oli helpottavaa kuulla terkkarin kertovan liitoskivuista, että vaikka se on minulle välillä todella tukalaa, niin siitä ei tarvitse huolestua. Onneksi saan läheisiltä apua arkeen.♡ 

Liitoskivut, ikävä ja minulle uusi raskausvaiva

Olen tosiaan jo viikkojen ajan kärsinyt liitoskivuista enemmän tai vähemmän. Oikeastaan päivittäin häpyluun, lonkan ja alaselän alueella jomottaa, pahimmillaan kipu on niin kovaa, että en pysty kävelemään. En pysty enää pitkiä matkoja kävelemään/liikkumaan tai esim siivoamaan, kipua tuntuu jopa levossa, se harmittaa ja vaikuttaa arkeen kahden lapsen kanssa. Onneksi Pekalla on paljon sellaisia työvuoroja, että hän pääsee kuljettamaan esikoista eskariin, ulkoilemaan enemmän tyttöjen kanssa +. Onneksi olen saanut apua myös mammalta ja mummilta. Minun on vaikea pyytää apua, mutta nyt niin on vain pakko tehdä. Onneksi nämä liitoskivut ovat väliaikaisia ja raskaus loppusuoralla. Olen päättänyt, että kyllä tästä keväästä jotenkin selvitään! Tärkeintä on se, että vaikka liitoskivut on ikävä vaiva, niin se ei ole vaarallista minulle tai vauvalle, kivuliasta vain. Onneksi koen tämän vasta nyt kolmannen raskauden kohdalla. Tsemppiä kaikille liitoskivuista kärsiville! Kirjoitin liitoskivuista oman postauksen, sen pääset lukemaan täältä.

Tällä kertaa raskausmasu on erimuotoinen kuin viime kerralla

Vertailin minun raskausmasujani keskenään ja huomasin, että tällä kolmannella kerralla masu on littanampi/lättänämpi ja alempana. Johtuuko se siitä, että tällä kertaa odotan poikaa vai siitä, että vauva tykkää hengailla kohdun perällä vai molemmista? Masu näyttää tällä kertaa pienemmältä, vaikka painoa minulle on tullut tähän mennessä suunnilleen saman verran kuin edellisellä kerralla. Vaikka olen raskauden loppusuoralla tietyissä vaatteissa raskausmasuani ei edes kunnolla huomaa, jännää! Kyselin instagramissa, että onko poikamasu ollut erinäköinen kuin tyttömasu ja 2/3 vastanneista oli sitä mieltä että on. Niin nähtävästi myös minun kohdallani.

Rv 35 - Nälän tunne on lisääntynyt

Tiedän, että olen melkein koko raskauden syönyt vähemmän tai harvemmin kuin ehkä olisi pitänyt. Ruokaa ei kauheasti tehnyt mieli, ehkä johtuen ällötyksestä tai väsymyksestä. Enkä pystynyt syömään kovin paljon kerrallaan. Rv 34-35 tilanne muuttui. Nälän tunne lisääntyi. Huomaan, että minun tekee enemmän mieli ruokaa.  Syön jotain ja nälkä tulee pian uudestaan, en kuitenkaan vieläkään pysty syömään kovin paljon kerrallaan. Jännää! En kuitenkaan syö koko ajan vaikka vähän mieli tekisi. Toivon, että myös viimeisillä viikoilla painon nousu jatkuu maltillisesti. 

4.5.2021 Neuvolapäivä rv 35+1

Kaikki oli neuvolassa juuri niin kuin pitääkin. Minulle tehtiin kaikki rutiinitarkastukset, katsottiin pissanäyte, verenpaine, hemoglobiini ja paino. Painoa on tähän mennessä tullut koko raskauden aikana n.7kg. Juttelimme liitoskivuista ja tulevasta sektiosta. Mulla on tosi kiva terkkari kenen kanssa on helppo jutella. Vauva oli myös nyt kohdussa pääalaspäin, vielä ylhäällä. Terkkari tunnusteli kohdun reunoja ja totesi kohdussa olevan vielä hyvin tilaa, vauvalla on siellä tilaa liikkua ja mahdollisuus vaihtaa asentoa. Aluksi vauvan sykkeet oli tosi korkealla 177+, odottelimme että sykelukema laskisi meidän vauvan normilukemiin ja niin onneksi myöhemmin tapahtuikin, lopulta sykkeet laski 150-155, hyvä. Kuulemma jos vauva melskaa kohdussa voi lukemat silloin olla suurempia. Näillä näkymin minulla on ainakin yksi neuvolakäynti ennen vauvan syntymää. 

11.5.2021 Käynti äippäpolilla rv 36+1

Pekka ei päässyt mukaan kätilön ja lääkärin vastaanotoille koronarajoitusten takia. Se harmitti minua, koska käynnit olivat jännittäviä ja infoa tuli paljon. Kävin istumassa käyrällä, vauvan sykkeet näytti hyvältä 150-155, samaa luokkaa kuin neuvolassakin. Välillä lukemat pomppi 145-177 välillä. Vauvalla on kohdussa hyvät oltavat. Lääkäri kyseli kuulumisia, ultrasi ja tutki vauvan. Vauva painaa tällä hetkellä 2kg 600g, syntymäpainoksi arvioitiin 3kg 200g. Eli "masuvauva" olisi syntyessään mahdollisesti vähän pienempi kuin siskonsa. Jännää! Vauva oli vaihtanut asentoa ja on nyt jalkatarjonnassa. Kaikki näytti hyvältä, mutta toinen munuaisaltaista näytti suuremmalta ja hipoi yläraja-arvoa. Tästä ei kuitenkaan kuulemma tarvitse huolestua, mutta lääkäri tutkii ja varmistaa asian vauvan synnyttyä. Lääkäri päätti leikkauspäivän mikä tulee olemaan rv 39+4 ja lopuksi sain kätilöltä ohjeet tulevaa sektiota varten. Yritän olla mahdollisimman luottavaisin mielin. Ei enää kauaa niin saamme vauvan syliimme. Täältä pääset lukemaan enemmän äippäpolikäynnin kuulumisia. 

13.5.2021 Yllätysvauvajuhlat! Rv 36+3

Oli niin kivaa, kun minut yllätettiin ihanilla vauvajuhlilla. Juhlat olivat juuri sellaiset kuin olisin halunnutkin. Rentoa ja mukavaa yhdessä oloa kivalla porukalla, hyvää ruokaa, kauniita kukkia ja ihania koristeita, lasten leikkejä. Sain lahjaksi mielettömän upean vaippakakun! Kiitos P & T sekä kaikki juhliin osallistuneet! ♡ Täältä pääsee kurkkaamaan enemmän minulle järjestetyistä yllätys vauvajuhlista.

Rv 37 - Närästää, turvottaa ja vauva valvottaa

Sormia ja nilkkoja välillä vähän turvottaa, varsinkin kuumempina päivinä. Jouduin ottamaan vihkisormuksen pois, kihlasormus onneksi vielä mahtuu. Liitoskivut tekee kipeää ja närästää. Vauvan mylläys masussa välillä valvottaa ja yöllä joutuu monta kertaa vaihtamaan asentoa ja käymään pissalla. Joskus keskellä yötä herään enkä saa uudelleen unta, vaikka väsyttäisikin. Onneksi raskautta ei ole enää kovin montaa viikkoa jäljellä, sillä olo on ajoittain aika tukala. Lähinnä sen takia kun kävely ja liikkuminen vaikeaa, väsyttää. Samalla nämä raskauden viimeiset viikot tuntuvat haikeilta ja toivon ettei aika kuitenkaan menisi liian nopeasti, sillä tämä saattaa olla kohdallamme viimeinen raskaus.

18.5.2021 Neuvolapäivä rv 37+1

Neuvolan rutiinitarkastus. Hemoglobiini oli ihan ok 118, samoin verenpaineet. Tai no, neuvolassa verenpainelukemat näyttää aina korkeammilta kuin kotimittaukset, mutta kotimittaukset olleet hyviä. Pissanäyte oli vähän plussalla, joten muutaman päivän päästä menen antamaan uuden näytteen varmistukseksi. Painoa on tullut n. 8kg koko raskauden aikana. Vauva on perätilassa, mutta sillä ei ole kohdallani merkitystä, vaikka hän ei enää vaihtaisikaan asentoa. Vauva ei tykkää sykkeen mittauksista, kun olen selälläni, joten viimeksi ja niin nytkin olin pystymmässä istuma-asennossa ja terveydenhoitaja sai mitattua meidän kesäkuisen normilukemia 150-155 väliltä. Minulla on vielä tarkastuskäynnin lisäksi yksi neuvolapäivä tiedossa toukokuun lopussa. Vähiin käy, ei enää kauaa niin saamme "masuvauvan" syliimme. 21.5.2021 oli neuvolassa tarkistuskäynti rv 37+4. Virtsanäyte oli puhdas, ei enää plussaa näkynyt. Huh. 

29.5.2021 Viimeinen neuvolapäivä rv 38+4

Viimeinen neuvolapäivä. Painoa on tullut koko raskauden ajalta 8-9kg. Olen tyytyväinen, koska 3kk en ole pystynyt kunnolla liikkumaan. Painotavoite oli 10 kiloa ja sen alle jään, hih. Verenpainelukemat ovat vähän koholla, mutta ei huolestuttavasti. Hemoglobiini ok, jatkan raudan syömistä. Pissanäyte oli vähän plussalla, varmistan kotitesteillä, että proteiini virtsassa ei nouse. Vauva on pyörinyt masussa ja jälleen vaihtanut asentoa. Nyt hän on kääntyneenä pää alaspäin. Saa nähdä miten päin hän syntyy. Viikon päästä se selviää! Ihanaa ja jännittävää. ♡

Rv 39-40 - Viimeiset hetket ennen vauvan  syntymää

Kaikki on kotona valmista vauvaa varten. Vaatteet, lelut, tutit, tuttipullot ja harsot on pesty ja paikoillaan. Hoitoalustalle on tehty paikka lipaston päälle missä säilytetään mm. vaippoja ja vaatteita. Ensisänky ja kori odottavat vauvaa niihin köllöttelemään. Meillä jäi vaunujen ja turvakaukalon tilaaminen vähän viime tippaan, mutta ne ehtivät onneksi saapua. Tein listan mitä kaikkea sairaalakassiin tarvii ja se tuli viimeinkin tänään pakattua, onneksi kiirelähtöä ei tullut, heh. Helpottavaa, kun tyttöjen hoitokuviot saatiin sovittua. Minun on kivempi lähteä sairaalaan ja olla siellä, kun tiedän missä tytöt ovat ja että heillä on kivaa tekemistä. Olen iloinen myös siitä, että Pekka pääsee viettämään mahdollisimman paljon aikaa minun ja vauvan kanssa sairaalassa, sillä sektion jälkeen tarvitsen aika paljon apua ja onhan vauvan syntymä ja ensimmäiset päivät tärkeitä ja merkityksellisiä myös Pekalle. Olemme yhdessä valmistautuneet vauvan  tuloon, kun viikonloppuna Pekalla alkoi kolmen viikon kesäloma. Olen saanut enemmän levättyä, arki liitoskipujen kanssa ei ole ollut helppoa. Ihanaa, että olemme saaneet viettää tyttöjen kanssa laatuaikaa ennen vauvan syntymää. Minulla tulee heitä varmasti sairaalassa ikävä. Olemme myös ottaneet vielä viimeisiä, ihania raskauskuvia muistoksi tästä ainutlaatuisesta ja merkityksellisestä matkasta. Huomenna, rv 39+4 pitkä odotus palkitaan ja saamme meidän "masuvauvan", ihanan pienen pojan syliimme. Sektio jännittää, mutta haluan uskoa, että kaikki sujuu hyvin, pitäkää meille peukkuja.

Täältä pääset lukemaan koosteen raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta.

Täältä pääset lukemaan koosteen raskauden toisesta kolmanneksesta.